Miesten Edustusjoukkueen kausiennakkko
11.05.2019
Edustusjoukkueen päävalmentaja Sebastian Järvinen valottaa joukkueensa tilannetta kauden 2019 kynnyksellä.
Olen valmentanut jenkkifudista kaudesta 2011, aina TAFT:ssa, junioreita
ja puolustusta. Tämä kausi toi muutoksen, kun siirryin
junnuvalmennuksesta Edustusjoukkueeseen, joka on kundien osalta hyvin
tuttu; ja nuori: lähes puolet sälleistä pelaa Edustusjoukkueen lisäksi
U17 -sarjassa ja loput on muuten vaan nuoria. Toinen muutos tuli kun
päävalmentajan/hyökkäyksen koordinaattorin paikka avautui siihen
pestatun Hugo Pointillartin siirryttyä keväällä GFL:ään, ja astuin niihin
saappaisiin.
Treenaaminen kauteen aloitettiin syksyllä 2018 Hugo Pointillartin
johdolla, joka jakoi poikkeuksellisen laajaa tietämystään lajista jokaiselle
pelipaikalle. Tahti pidettiin tiiviinä, kundeja tuli ja meni,
valitettavan moni uudelleen lajin pariin houkuteltu totesi, ettei
jenkkifudis enää sovi heille ja jättäytyi pois. Rosteri kapeni uhkaavasti
ja useat avainkundien pitkät loukkaantumiset eivät ainakaan
hymyilyttäneet. Kun vielä Hugo sai tarjouksen Euroopan kovimmasta
liigasta, josta ammattivalmentaja ei voi kieltäytyä, olivat huonotkin vitsit
vähissä.
Sovittu scrimmage jouduttiin perumaan, kun pelaajia oli
käytettävissä about 10 kpl, vuhuu... Koitti kevät aka siirryttiin ulos
treenaamaan, ja hiljalleen alkoi näkyä yhä enemmän sällejä treeneissä ja
sitä kuuluisaa valoa tunnelin päässä. Saatiin pitkäaikainen TAFT:n
puolustuksen velho Oskari Kauranne mukaan toimintaan, valmennuksen
roolit selkeytyivät ja pelaajiakin alkoi olla niin, että voitiin vetää
tehokkaita treenejä. Kyllä tää tästä kuulkaas...
Kuten sanottua TAFT 2019 on todella nuori joukkue. Kundeja ei ole yhtään
liikaa, mutta joka paikalle on solidi aloittaja molemmin puolin palloa.
Iältään ehkä vähäiset, mutta sitäkin nälkäisemmät pojat ovat pääosin
kokeneita futareita ja tottuneet pelaamaan paljon, lisäksi useat
"sveitsin linkkarit" pystyvät menestyksekkäästi pelaamaan lähes kaikkia
paikkoja.
Hyökkäyksen linjapelaajat eivät ole suurimpia, mutta hyvin
liikkuvia ja moni heistä on nyt toista vuotta U17 -maajoukkueringissä.
QB:n ja RB:n paikoille on todella kovia nuoria urheilijoita aka
atleetteja, jotka kykenevät kantamaan vastuun pallon (eteenpäin)
liikuttamisesta. Rissuosasto on tälle tasolle, uskallan väittää, todella
hyvä ja laaja.
Puolustuksen linjassa jatkuu sama teema: liikkuvuus on avainsana.
Linebackereissä on lukuisia viime vuosina junnumaajoukkueissa pelanneita
kolaajia + maajoukkueen vakikasvo, eikä puolustuksen takakenttäkään
osaamisen puolesta huoleta yhtään - kunhan kundit pysyvät pääosin
terveinä. Tämä koskee kaikkia pelipaikkoja, valitettavasti kolhut
kuuluvat jenkkifudikseen kuin tuuli Tikkurilan kentälle.
Valmennustiimi on elänyt lähes yhtä paljon kuin pelaajapakka. Suuri
steppi eteenpäin oli Oskari Kauranteen mukaantulo, hän vastaa
puolustuksesta yhdessä pelaajavalmentajien Juuso Laherma ja Jari Kuisma
kanssa. Markus Hyytiäinen on hoitanut linjavalmennuksen yhdessä
kentälläkin nähtävän Mika Vuorensolan kanssa, ja Andy Bull tekee tapansa
mukaan mitä vaan.
Keitä TAFT:n pelaajia kannattaa seurata kentällä? Sanoisin, että
kokonaisuutta: pelin/downin tulos on kentällä olevien 11 kundin (ja
valmennuksen) aikaansaama yhteisvaikutus. Mutta voihan noita nimetäkin:
Juuso Laherma (pitkäaikainen maajoukkueen linebacker), Jari Kuisma
(kokenut liiga-DB), ECG:stä meillä pelaavat Ron Efrati (RB) ja Berkan
Dugan (DL), Jesper Korkalainen (QB), sekä vähän kaikkialla pelaavat
"sveitsin linkkarit" Arttu Partanen, Jani Hentunen, Tommy Nylund ja
Peltsi Tian.
Tervetuloa kannustamaan ja tukemaan Vantaan perinteikästä TAFTia, joka
elää ja hengittää, mutta kannattajia ja uusia pelaajia tarvitaan - aina.
Pistäkää (ainakin) kotiotteluiden päivämäärät ylös, tulkaa paikalle,
käyttäkää ääntä ja erinomaista buffaa, johon taustajoukot aina leipovat
erinomaisia herkkuja pilkkahintaan. Nähdään Tiksin, ah aina niin
tuulisella, nurtsilla!
Sebastian Järvinen,
päävalmentaja, TAFT Miesten Edustusjoukkue