Miesten Edustusjoukkueen kausiennakkko

Edustusjoukkueen päävalmentaja Sebastian Järvinen valottaa joukkueensa tilannetta kauden 2019 kynnyksellä.

Olen valmentanut jenkkifudista kaudesta 2011, aina TAFT:ssa, junioreita 
ja puolustusta. Tämä kausi toi muutoksen, kun siirryin 
junnuvalmennuksesta Edustusjoukkueeseen, joka on kundien osalta hyvin 
tuttu; ja nuori: lähes puolet sälleistä pelaa Edustusjoukkueen lisäksi 
U17 -sarjassa ja loput on muuten vaan nuoria. Toinen muutos tuli kun 
päävalmentajan/hyökkäyksen koordinaattorin paikka avautui siihen 
pestatun Hugo Pointillartin siirryttyä keväällä GFL:ään, ja astuin niihin 
saappaisiin.

Treenaaminen kauteen aloitettiin syksyllä 2018 Hugo Pointillartin 
johdolla, joka jakoi poikkeuksellisen laajaa tietämystään lajista jokaiselle 
pelipaikalle. Tahti pidettiin tiiviinä, kundeja tuli ja meni, 
valitettavan moni uudelleen lajin pariin houkuteltu totesi, ettei 
jenkkifudis enää sovi heille ja jättäytyi pois. Rosteri kapeni uhkaavasti 
ja useat avainkundien pitkät loukkaantumiset eivät ainakaan 
hymyilyttäneet. Kun vielä Hugo sai tarjouksen Euroopan kovimmasta 
liigasta, josta ammattivalmentaja ei voi kieltäytyä, olivat huonotkin vitsit 
vähissä.

Sovittu scrimmage jouduttiin perumaan, kun pelaajia oli 
käytettävissä about 10 kpl, vuhuu... Koitti kevät aka siirryttiin ulos 
treenaamaan, ja hiljalleen alkoi näkyä yhä enemmän sällejä treeneissä ja 
sitä kuuluisaa valoa tunnelin päässä. Saatiin pitkäaikainen TAFT:n 
puolustuksen velho Oskari Kauranne mukaan toimintaan, valmennuksen 
roolit selkeytyivät ja pelaajiakin alkoi olla niin, että voitiin vetää 
tehokkaita treenejä. Kyllä tää tästä kuulkaas...

Kuten sanottua TAFT 2019 on todella nuori joukkue. Kundeja ei ole yhtään 
liikaa, mutta joka paikalle on solidi aloittaja molemmin puolin palloa. 
Iältään ehkä vähäiset, mutta sitäkin nälkäisemmät pojat ovat pääosin 
kokeneita futareita ja tottuneet pelaamaan paljon, lisäksi useat 
"sveitsin linkkarit" pystyvät menestyksekkäästi pelaamaan lähes kaikkia 
paikkoja.

Hyökkäyksen linjapelaajat eivät ole suurimpia, mutta hyvin 
liikkuvia ja moni heistä on nyt toista vuotta U17 -maajoukkueringissä. 
QB:n ja RB:n paikoille on todella kovia nuoria urheilijoita aka 
atleetteja, jotka kykenevät kantamaan vastuun pallon (eteenpäin) 
liikuttamisesta. Rissuosasto on tälle tasolle, uskallan väittää, todella 
hyvä ja laaja.

Puolustuksen linjassa jatkuu sama teema: liikkuvuus on avainsana. 
Linebackereissä on lukuisia viime vuosina junnumaajoukkueissa pelanneita 
kolaajia + maajoukkueen vakikasvo, eikä puolustuksen takakenttäkään 
osaamisen puolesta huoleta yhtään - kunhan kundit pysyvät pääosin 
terveinä. Tämä koskee kaikkia pelipaikkoja, valitettavasti kolhut 
kuuluvat jenkkifudikseen kuin tuuli Tikkurilan kentälle.

Valmennustiimi on elänyt lähes yhtä paljon kuin pelaajapakka. Suuri 
steppi eteenpäin oli Oskari Kauranteen mukaantulo, hän vastaa 
puolustuksesta yhdessä pelaajavalmentajien Juuso Laherma ja Jari Kuisma 
kanssa. Markus Hyytiäinen on hoitanut linjavalmennuksen yhdessä 
kentälläkin nähtävän Mika Vuorensolan kanssa, ja Andy Bull tekee tapansa 
mukaan mitä vaan.

Keitä TAFT:n pelaajia kannattaa seurata kentällä? Sanoisin, että 
kokonaisuutta: pelin/downin tulos on kentällä olevien 11 kundin (ja 
valmennuksen) aikaansaama yhteisvaikutus. Mutta voihan noita nimetäkin: 
Juuso Laherma (pitkäaikainen maajoukkueen linebacker), Jari Kuisma 
(kokenut liiga-DB), ECG:stä meillä pelaavat Ron Efrati (RB) ja Berkan 
Dugan (DL), Jesper Korkalainen (QB), sekä vähän kaikkialla pelaavat 
"sveitsin linkkarit" Arttu Partanen, Jani Hentunen, Tommy Nylund ja 
Peltsi Tian.
Tervetuloa kannustamaan ja tukemaan Vantaan perinteikästä TAFTia, joka 
elää ja hengittää, mutta kannattajia ja uusia pelaajia tarvitaan - aina. 
Pistäkää (ainakin) kotiotteluiden päivämäärät ylös, tulkaa paikalle, 
käyttäkää ääntä ja erinomaista buffaa, johon taustajoukot aina leipovat 
erinomaisia herkkuja pilkkahintaan. Nähdään Tiksin, ah aina niin 
tuulisella, nurtsilla!

Sebastian Järvinen,
päävalmentaja, TAFT Miesten Edustusjoukkue