TAFT:n U20 joukkue kaatui kahdesti Vaasan turnauksessa, peli-ilme kuitenkin esimerkillisen mairea.

TAFT:n U20 joukkue kaatui kahdesti Vaasan turnauksessa, peli-ilme

kuitenkin esimerkillisen mairea.

Perjantaina 18.9. iltapäivällä pakkautui 16 nuorta pelimiestä Vantaalla
bussiin, mukana epämääräinen sakki valmennusta, huoltoa ja muuta
staffia. Loukkaantumiset verottivat päälukua pelaajistossa, mutta
pelikuntoiset olivat valmiina: pelaaman paljon ja pelaamaan
ei-niin-tutuilla pelipaikoilla. Suunnaksi Vaasa... Josta löytyi
täydellinen hotelli nuorille miehille valmistautua seuraavan päivän
kahteen fudismatsiin: Hotelli jossa ei ole mitään. Eikä ympäristössä
tuulen tuiverruksen ja hanhien kaakatuksen lisäksi... mitään. Lavli.

Lauantai, pelipäivä. Sanotaan, että myrskyn jälkeen on tyyntä, mutta
Vaasassa tuulee aina. Ainakin Aila. Botnia-halli ja sen kupeessa oleva
tekonurtsi löytyvät helposti, valmistautumiset, lämmittelyt ja sitten
kotikaupungin joukkue Royals ensin vastaan. Vaasalaiset painavat
ensimmäisellä puoliajalla myötätuulen turvin kaksi maalia Vantaalaisten
jäädessä nolliin. TAFT:n peli pohjautuu heittopeliin, mutta vastatuuleen
heittäminen vähän kuin vastatuuleen kuskusin syöminen, hankalaa.
Puoliajan jälkeen kenttäpäädyt vaihtuvat, nonyt... Puolustus pysäyttää
Royalit oman maalin läheisyydessä ja hyökkäys scoraa! Jesper Korkalainen
heittää, ECG-vahvistus Juuso Viljanen koppaa pari pitkää palloa, homma
pelittää. Vaasan hyökkäys kuitenkin tekee maalin vuorollaan ja alkaa
tulla kiire tehdä pisteitä lyhennetyllä peliajalla, käy kuten
kiirehtiessä yleensä - ei hyvin. Vaasa Royals voittaa parilla/kolmella
maalilla.

Puoli tuntia taukoa, tankkaamista, paikkaamista, teippausta ja
laastaroitia. Kolmea kundia ei valitettavasti saada enää harsittua
kasaan ja Helsinki Woverines kohdataan 13 pelaajan voimin. Wolvot tekee
alkuun ykkösmiehistöllään muutaman TD:n, TAFT kundit pistää hanttiin,
tsemppaa ja taistelee, peli tasaantuu. Kova pelipäivä vaatii veronsa ja
vielä 1 urho joutuu jättämään pelin kesken, tusina jäljellä.
Vastaanottokokemusta heitetylle pallolle ei juurikaan ole jäljellä,
niinpä TAFT etenee enimmäkseen Arttu Partasen juoksuilla. Pallon lisäksi
Arttu kantaa useimmiten useampaa vastustajaa mukanaan vähintään 10
yaardia. Vähintään. Lopputulos matsille on TAFT jotain ja Wolvot jotain
+ vähän päälle.

Turpaan tuli kahdesti. Ei niinkään yllätys ottaen huomioon TAFT:n
rosterin kapeuden ja sen että molemmat vastustajat todella
osaavat/osasivat pelata. Moni meidän kundi pelasi molemmat matsit
kokonaan poistumatta kentältä, moni pelasi täysin vieraalla
pelipaikalla. Tästä huolimatta (tai siitä johtuen?) joukkue pelasi
yhteneisesti, kurinalaisesti, taistellen joka tilanteen loppun asti ja
joka kundi voi olla ylpeä suorituksestaan. Hattua päästä. Paluumatka
sujuikin leppoisissa tunnelmissa kuunnellessa takapenkin naurua, U20 =
joukkue.

Sebu Järvinen
Päävalmentaja